sunnuntai 18. helmikuuta 2018

norsun taikina

lehmä arvostaa perinteitä


Ruisjauhopussin kyljessä lukee viimeinen käyttöpäivä 6.11.2015. Ja pussi on avaamaton, lasinen monen litran karhupurkki on vieläkin lähes täynnä. Jauhoja tuli ruisleivän tekemiseen monta kertaa sillon joskus, tein pari leipää mutta ei ruisjauhot muuhun kulu, ripaus sinne ja toinen tonne. 20 grammaa puolenkilonkin pussista on tosi vähän. Nyt pystyy vihdoin ajattelemaan suoraan, kolmatta päivää kotona kipeänä ja vihdoin voi tehdä muutakin kun kärsiä, vaikka leipasta kun on aikaakin.  Tein oikeen perinteisen varrasleivän, paljon öljyä ja 20 grammaa ruisjauhoa, jollekin blogihenkilolle, varmaan sillon 6.11.2015 suosittelin että leivo tämmönen jos et osaa mitään, se onnistuu aina.


varrasleipä
230 g vehnäjauhoa
140 g vettä
40 g hasselpähkinäöljyä tai tavallista
20 g ruisjauhoa
10 g tuoretta hiivaa
5 g suolaa

Pistä kaikki aineet yhteen ja vaivaa hyväksi. Leivo heti vartaaksi ja anna nousta noin 45 min.
Jauhota, viillä ja paista 225 asteissa uunissa.


 norsun taikina
 



 kaivettiin norsun kanssa kellaria
 


 lähärii

lauantai 30. joulukuuta 2017

joulua puput! ..myöhässä

 ah!


Kun mä nyt vaan höpsöttelen bissejen parissa, siis baarissa että kotona panohommissa ja joulubisseissä on kauan sitte siirrytty pois siitä että jouluolut on se sama vanha mutta tehään siitä himpun vahvempi ja tummempi ja piirretään etikettiin joku poro tai joulukana. Nii Kai joululeivänkin voi tehdä muutoin kun lisäämällä mukaan ne mausteet, siirapin ja sopivasti rasvaa. Jotain muuta jouluisaa? Joulukuusen voisi uuttaa ja voidella silla fougasse-tyylisen leivän tai Petterin pistää lihapiirakaksi. Tai helpommin ja luultavammin paremmalla lopputuloksella ihan vaan taikinaan punajuurta ja sinihomejuustoa? Keitetty punajuuri ihan hyvän kokoseksi nopaksi että tietää oikeasti sen olevan sielä ja iso möntti sinihomejuustoa. Eikä leipään tarvi piirtää edes joulukanaa, ne tjuaa muutenkin.


sinihomejuustopunajuurileipä
250 g vehnäjauhoja
165 g vettä
80 g punajuurta
40 g sinihomejuustoa
10 g ruisjauhoja
10 g öljyä
3 g hiivaa

Kuutioi punajuuri, pienempi kuutio on helpompi leipoa taikinaan mutta on tylsempi, hyvä keskitie pitää löytää. Kuutioi myös juusto ja laita se pakkaseen. Punnaa kaikki muut aineet taikina koneen pataan ja vaivaa kunnolla. Taittele punajuuri ja juusto mukaan. se ei välttämättä ole helpointa koska tavaraa on nii paljon. Anna taikinan nousta öljytyssä astiassa yön yli jääkaapissa. Seuraavana päivänä ota taikina pariksi tunniksi lämpeämään ja leivo leiväksi. Nosta ja paista. 

perinteiselllä ulkoasulla


kunnon jölliköillä

maanantai 13. marraskuuta 2017

brunssiharha

joo ei se ole enää muotia, ei kiinnosta


Hyvää isänpäivää minulle rakkain. Brunssi näyttää aina paperilla hyvältä idealta, ihania ruokia voi nauttia pitkään ja istua pöydässä ja viettää päivää. Paskat, ensin paastotaan puoleen päivään ja hirveessä nälässä brunssilla lastataan lautaselle Baabelin torni kinkuista ja minimakkaroista. Viisi minuuttia ja lautanen on tyhjä, hyvä jos pääsee pääruokiin asti, jälkkäreistä natustaa vähän juustokakunreunaa. Loppupäivä menee brunssisumussa, vaikea seistä, istua tai liikkua. Isänpäivä brunssilla kävi juuri näin ja heti perään vielä lakufestarit Wanhassasatamassa niin illaksi suunitellut nyhtöpossuhamparit jäi tekemättä ja nyhtis jääkaappiin.
Nyt sitte vietän seuraavana päivänä vapaata vauvan kanssa,  hyvää aikaa tehdä nyhtikselle sämpylä.

Toinen vaihtoehto brussikäyttäytymiseen on olla niin hirveässä krapulassa että sen yhden Oivan rosmariiniraakamakkaran syönti tuntuu sankariteolta.


blogin nimen voisi vaihtaa vaikka "leivo kersojen kaa"


kauraburgersämpylä
240 g vehnäjauhoja
130 g vettä tai maitoa
keltuainen
45 g voita
20 g sokeria
12 g hiivaa

päälle se valkuainen ja seesaminsiemeniä

Mittaa neste ja kaurat yhteen ja anna vähän aikaa turvota, punnaa loput päälle ja vaivaa taikinaksi. Jaa taikina paloihin ja pyörittele sämpylöksi. Anna nousta 45-60 minuuttia. Jostain ihmeen syystä nämä ei kuitenkaan meinannut nousta yhtään ja piti turvautua MacGyver-henkiseen temppuun, pelti sämpylöineen uuniin ja pellin alle pikkukattilallinen kiehautettua höyryävää vettä. Kuuluu vaan blop ja ne on noussut. Voitele sämpylät, ripottele päälle siemeniä ja paista 200 asteissa uunissa.


aamulla sain kahvia ja nakkipiiloja  



lopulta nousi ja nättiä tuli 


 

tiistai 7. marraskuuta 2017

1.7 97 markkaa 1957

käntystä kehiteltiin kalaburger kesäkurpitsacoleslawlla


Klassikoilla on vähän ongelma että jos ne on liian lähellä niitä ei välttämättä edes huomaa. Kaikki pöndet, jyväjemmarit ja toukohousut varmaan käy Helsingin matkallaan Stadikan tornissa ja Tornin tornissä. Kerran ole kummassakin käynyt, kumpikin on liian lähellä eikä niiden olemassa oloa edes muista. Ja liian korkeita, tehkää miellyttäviä matalia torneja. Sama homma Koffin Portterin kanssa, se on joka Alkossa alahyllyssä, tiedän että olen sitä maistanut mutta ei siitä silti ole jotenkin mitään kuvaa. Nyt on Portterin 60vee syndet, tänä vuonna, ei ne tekijätkään tuntunut tietävän sen tarkkempaa aikaa. Skattalla oli pienimuotoinen synttäritapahtuma ja ensimmäistä kertaa kirjotin muistiinpanoja: "1.7 97 markkaa 1957".
Ensimmäistä kertaa leivoin leivän myös näin vahvalla oluella. Olut selvästikin teki taikinalle jotain erityistä, taikina oli normaalia löysempi ja kunnon vaivauksen jälkeen vahamainen. Taikina myös nousi todella hitaasti ja paistetun leivän sisus oli hyvin tasaista pientä kuplaa. Leivonta kemiaa. Mielenkiintoista.


portteriruoka 
270 g vehnäjauhoja
150 g koffin portteria tahi vastaavaa
30 g voita
25 g siirappia
13 g hiivaa
5 g suolaa

Punnaa kaikki aineet yhteen ja vaivaa hyväksi taikinaksi. Anna taikinan levätä 15 minuuttia. Tee taikinasta pötkö ja nosta vuuasta, jostain syystä se kesti todellä pitkään, normaalisti tämmöseen leipään noin 45 mintuuttia. Paista 200 asteisessa uunissa valmiiksi.


 hiphei! syndekalut esiin



tähän päälle tein tämmösen helsingin kartan, niille turisteille



hymyä huuleen, yksi kuva vielä
 

perjantai 20. lokakuuta 2017

kerrankin

tuhkelo


Hiton ärsyttävää. Aika harvoin tulee leivottua oikeaa leipää nykyää, site kun leipoo niin odottaa suuria. Nytkin olin suunnitellut hienosti, ensin elähdytän ja kasvattelen pari yötä ruisjuurta, aiempana iltana teen taikinan joka lepää yönyli jääkaapissa. Aamusella taikina pois jääkaapista ja kun pääsen töistä ni leivon siitä leivän. Leipä saa nousta sen aikaa kun ollaan vauvan kanssa päiväunilla. Hyvin meni, ihan niinku suunnitelmissa. Mutta leivästä tuli ruma, karvasen ilmapallon ja tuhkelosienen yhdistelmä. Ihan hyvän makuinen sentään. Pitää vaan leipoa enemmän niin onnistuu ja osaa taas kuunnella leipien juttuja ja tehdä oikein.


vehnäleipä ruisjuurella
240 g vehnäjauhoja
150 g vettä
50 g ruisjuurta
20 g ruisjauhoja
5 g suolaa
2 g hiivaa

Sekoita kaikista aineista taikina ja anna sen levetä yön yli jääkaapissa. Juuri pitää myös luultavammin herätellä vuorokautta aiemmin. Ota taikina jääkaapista lämpenemään pariksi tunniksi. Leivo leiväksi ja anna nousta tunti. Viillä ja paista hyväksi.


tutkinta


hutkinta


ruma on


keskiviikko 4. lokakuuta 2017

#pulla100

ogeli, savikuonojen maa


Tänään kun on maailman virallinen korvapuustipäivä ni päätin ottaa asiaa korvista, nostaa kissan pöydälle ja jäniksen hatusta, tehdä pullaa. Korvapuustia ei tehty kun en oikee luota mun askartelutaitoihin, tämmösiä tulee tehtyä niin harvoin, eikä virallinen päivä taida olla edes korvapuustille vaan ruotsalaisten kanelbullen kunniaksi. Osmo auttaa, minä ohjaan, Osmo kaulaa ja minä punnaan ja rullaan. Osmo syö mustikoita ja nostaa rullat pellille. Pullissa on täyttenä voita, sokeria, kardemummaa, tummaa sokeria ja mustikoita.

Pieni pullainto tuli ja pitäisi ehkä vihdoin ja viimein tehdä voipullaa joka mummon mieli pullaa. Ei siis voisilmäpulla vaan voipullaa, hankala pirulainen tehdä ja monista tylsä sämpylä. Kaunis täydellinen klassikko se on. 


vähän pitää lättääki



testipulla



kaulaus



kohta on kaikki valmista

 
   

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

orassa

kukkakimaralla lähtee, isoon kukkaan oli tungettu yksi herne


Chef & sommelier Huvilakadulla kuopattiin ja paikalle tuli uusi Sasu Laukkasen ravintola. Olin vähän kriittinen hommaa kohtaan, samaan tilaan uudella nimellä ravintolan avaaminen kuulostaa helpolta näkyvyyden hakemiselta.Samaahan Chez Dominic teki muuttamalla raflan nimen pariksi kuukaudeksi bistroksi mutta samat kanget oli henkilökunnan perseissä edelleen ja samat ruuat pöydässä. Ruoka ei uudessa Orassa olekaan muuttunut mitenkaan hurjasti Chef & sommelierin ajoista mutta ravintola itsessään ja kuinka ruuat tuodaan on. Pienessä salissä avokeittiän edessä on pöytä jossa valmistellaan ja kasaillaan ruokia ja asiakkaat istuu kaikki sitä kohden. Ruokia myös kasattiin paljon suoraan pöydässä. Ravintolasta on tehty sirkus ja Sasu tietenkin on joka paikassa kertomassa annoksista sen tirehtöörinä. Pienuutensa ja elämyshenkisyytensä takia ei ole varmasti kaikkien paikka mutta kyllä me Jaanan kanssa tykättiin.

Kuvia on paljon ja ne on aika järkässä, alusta loppuun, kai melken joka ruoka-annos, kuvien laatukin huononee loppua kohti niinkun kuuluukin. Olis pitänyt kirjottaa muistiin mitä annoksissa oli, nyt huomaa ettei oikeen muista mitä annoksissa on.

ensimmäinen oikea ruoka, suolattuja vadelmia, keltajuurta(?) ja kermaviilikastiketta


siikaa versio yksi, tartar kurkulla ja jollain öljyllä


siikaa komas kerta


rosmariiniruisleipä on edelleen hyvä


pääruuan karitsaa päälle on laskeutunut joku helvetin sekasikiö


välisorbetti tai jää, vähän turha


kukkaketo, kummallinen jälkärisalaatti
 

yllättävän perinteinen jälkkäri lopuksi, mustikoita, kauraa ja marenkia