sunnuntai 22. toukokuuta 2016

eikä!

siilejä, tai merisiilejä


Se ei ole macaroon tai macarons eikä varsinkaan macaroonssi. Ei vaikka joku Vellu tai iso Jorma erikois tv-kokki nii sanoo, ne sanoo väärin. Macaron, macaron, macaron. Macaroon on hassu läjä usein kookosta ja valkuaisvaahtoa, macaron erittain vakava eikä millään tavalla hassu pariisilainen hienohelma pipari. Eikä ässää ikinä loppuun, mihinkään.. eikä quiche lorrainea ole lohella.


kookosmacaroonit
150 g kookoshiutaleita
45 g sokeria
2 valkuista
20 g tärkkelyssiirappia
20 g vehnäjauhoja
hippu suolaa ja vaniljaa mauksi

Vaahdota valkuaiset ja sokeri hennoksi vaahdoksi. Sekoita muut aineet toisiinsa ja kääntele valkuaisvahto mukaan. Laita pellille massasta kasoja ja paista 180 asteissa uunissa hyviksi. Extra bonariksi kookosherkut voi dipata suklaassa.

leivontabrenkut 


ylijääneistä ketuaisista tuli pastataikina.. joka unohtui jääkaappiin.


tiistai 10. toukokuuta 2016

Lakritsifestivaalit 2016, Stokholma


lakunenähämäys


Internetistä soitettiin ja kysyttiin miten ois Viikkarilla lakufestareille siihen Glubenin viereen. Laivaan lastatiin minä, Heidi, vielä nimetön naisten naurattaja vauva, Jaana ja ainakin tosi monta muuta. Viking Line oli päättänyt pistää sen verran sponssi jalkaa oven väliin että matkat oli tietty ilmaset mutta meille myös esiteltiin botskin uusittuja fiinejä ravintoloita ja saatiin maistiaisia. Söin elämäni kolmannen kerran merisiiliä, se oli taas kammottavaa. Hirveetä kreisi bailaamista ei ollut, mieltään osoittottavan vauvan kanssa seisovassa pöydässäkin ruokailussakin on haasteensa.

No olihan meillä huisin kivaa. Seuraavalla kerralla verenpainelääkkeet mukaan ja vielä kun perus risteilyllä oltaisiin tunti pari pidempään laivalla niin ois voinut kävellä messupaikalta takasin laivalle ja ihmetellä alkuasukkaiden kummallisia tapoja. Itse messut oli messut, kivojahan ne on varsikin kun aihe on hyvä ja esillepanijoita enemmän kun kolme. Yritin ottaa jokaisesta syödystä kompiaisesta kuvan, tässä yksi sadasosa.


perusnapit


pöydässä yritin taidekuvaa 


vuoden lakudrinkki


paljon oli erilaisia suklaalakupompulia

  messujen eka namu 

 

tiistai 26. huhtikuuta 2016

veikkolan aavoilla tuulee

veikkolasta kajahtaa


Varma kevään merkki on kun keski-ikäiset miehet trikoissa moikkaa maantien varressa. Varma kevään merkki on myös kun ite sammahtaa jonnekin Evitskogintien mutkaan kun talven jälkeen ei oikeen jaksa. Mutta mukaan pakkaa mäyräkoiranakkipiiloja ni jaksaa vääntää vaikka kuuhun ja takas, ei tunnu missään. Mäyräkoiranakkeja ei löytynyt mistään ni piti käyttää Atrian uutta currywurstia, nakit puoliksi ja pullataikina henkiseen taikinaan piiloon, päälle korvat ja punapippurit silmiksi. Korvat ja hännät on ihan vaan pikkusia pötköjä jotka on toisesta päästä ohuempia kuin toisesta, vähän kuin pisaroita. Raajat pysyy kiinni koska pullataikina on aika tahmaista ja koirat on voideltu munalla. Koirat myös näyttää kuulemma marsuilta tai suoraan ylhäältä katsottuna japanilaisilta karpeilta. Marsu tai karppimakkaraa on myös todella huonosti saatavilla.


 pois päin espoosta

 
takana on jonkun sortin apinatarha


maanantai 11. huhtikuuta 2016

yhdys sana pizza kokki moi!

ruokiin aineiden varsinainen speksaaminen on tuhlaamista, niipä tähänki päätyi mitä oli


Noni moi rakas päiväkirja taas! Sain syndelahjaksi Pizze kirjan, sitä on ollu mukana tekemässä se Pizzarium häiskä. Kaksi kertaa oon sen putkissa käyny ja kummallakin kerralla jättänyt tilaamatta kun ne känkyt luipareet näytti nii kuivilta tiskissä(juksasin, ekalla kerralla otin vegepottupizzan, jossa ei ollu juustoa! oma moka kyllä!). 36vee! Huhu. Mut nii, Pizze kirje on nätti, tekee mieli laittaa heti ihralevyä tulille. Kirjotus tyyli on kyllä hermoja raastava ja välillä tulee olo kun lukisi tv-shopin mainoksen kässäriä(Dennikseltä kysytään voiko pizzaan pistaa ananasta. Ei ei ei missään tapauksessa!!! Ananasta! ei!! lol!!i!) Kirjassa on yksi taikinaohje kolmena pikkuvariaationa, ainemäärät on itseasiassa täsmälleen samat kun teen vaikka patonkia, vehnäleivonta harvemmin yllättää. Yllättäen kirjassa kehutaan kuivahiivaa tuoretta luotettavammaksi mitä on aivan toista päin kun isot pojat sano leivontakoulussa(kuivahiivassa osa hiivoista kuolee aina, tuoreesta näkee jos lusikka on jo nurkassa, tuore antaa myös enemmän makua, jota ei kannataa kyllä pitää faktana) ja muitakin omaan mieleen ammattilaisena pöhköyksiä joilla monimutkaistetaan turhaan hommaa(kuivahiivan sekoitus kuiviin aineisiin, tuoreen liotusveteen summuuta). Ja jotain hassua oli suolasta mutten millään muista sitä just nyt. Parasta itselle oli tomaattisoosi joka tehdään vaan puristelemalla purkillinen kuorittuja tomaatteja yhteen mausteiden kanssa ja tapa paistaa ensin pelkkää pohjaa tomaattikastikkeen kanssa ja lisätä juusto ja täytteet vähän myöhemmin. Ekalla kerralla seurasin tarkasti ohjetta ja kastikkeesta tuli eläkeläissuolattua ja lähes syömäkelvotonta, puolet vähemmän oli riittävästi.

Mut nii 36vee! Lol! Taidan ostaa ittelle uuden polkupyörän lahjaksi.. eiku hitto ostin jo!!


sain mä lahjaksi vauvanki! ja Pipsapossu kakun


pizzapohja ala Pizze kirja ite tein puolikkaana
500 g jauhoja joista tässä (puolikkaassa) oli 100 g erityisvehnää loput perus puolikarkeita
350 g vettä
10 g oliiviöljyä
10 g suolaa
3 g tuorehiivaa

Heti alkuun vedän mutkat suoraksi ja kaikki aineet koneen pataan paitsi suolan, paistokin meni vähän omaan tahtiin. Vaivaa aineita hiljaisella 10 Vaikuttaa kun vaivausohje olisi ammatikoneelle jossa on vain kaksi nopeutta, sekoitus ja vaivaus, perus Kitchen aid nimittäis räjähtää kun sen pistää täysille pata täynnä pullaa. Öljyn lisäämisen syynä lopussa oli myös kummallinen selitys että öljy sulkee taikinan. Anna  taikinan levätä vähintaan neljä tuntia öljytyssä astiassa. Kippaa taikina jauhotetulle pöydälle ja levittele sitä pellin muotoon, nosta tiakina öljytylle uunipellille ja levitöä kunnolla koko pellin kokoiseksi. Anna nousta puolisen tuntia. Kuumenna uuni niin kuumaksi kun lähtee ja paista pohjaa pelkän kastikkeen kanssa kunnes se on ottanut vähän väriä, lisää juusto ja paista kunnes juusto sulaa ja lisää loput täytteet. Paiston ja täytteiden kanssa pitää vähän katsoa mitä tekee.


Tomaattikastike
2 purkkia kokonaisia kuorittuja tomaatteja
20 g suolaa (huh!)
20 g oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
tuoretta basilikaa

Murskaa tomaatit, öljy ja suola käsin yhteen ja lisää mausteet, anna muhia jääkaapissa.


eli vuohenjuustoa ja kevätsipulia ja salamia



 toinen pizza oli törkeen ruma mutta mozzarella ja pinaatti ilman kastiketta ygös täyte, ygös


tiistai 29. maaliskuuta 2016

musta-aukko, yksi rusina ja kaaosteorian alkeet

 pääsiäishenkinen pajunkissaviilto


Kaappiin on jotenkin majautunut laatikko tolkulla myslejä. Kaikkia sorttia mitä mieli voi keksiä vie kaapissa tilan ja häiritsee minua ylettömän suuresti. Alpenin myslin piti olla jotain fiiniä ja klassikko mutta onkin kuivakkaa harmaata pölyä jota ei kehtaa syöttää edes hiirille. Hyvin saa kaapista tilaa kun myslin pistää leipään. Myslin kuivakkuudesta hyvin kertoo yksi kappale (1 kpl) rusinoita joka eksyi myslistä leipään asti. Myslin harmaudesta kertoo tummanpuhuva halo myslipaketin ympärillä kun se imee kaiken valon ja kirkkauden itseensä. Tilalle voi ostaa purkin jotain itavaltalaista savustettua quorn-pulveria, jolle tulee ihan varmasti käyttöä.


myslileipä
240 g vehnäjauhoja
180 g vettä. veden määrä voi tietty muuttua myslin koostumuksen takia, mielummin enemmän vettä kun vähemmän jauhoa
80 g mysliä
20 g öljyä
10 g hiivaa
5 g suolaa

Punnaa astiaan mysli, vesi ja hiiva, anna liota noin 20 minuuttia. Lisää loput aineet, sekoita hitaalla kunnes aineet vat sekaisin ja nopeammalla viitisentoista minuttia. Anna levätä tunti ja muotoile leiväksi, jauhota leipä ja anna nousta noin tunti. Viilllä leipään jotain nättiä ja paista 225 asteissa uunissa tummaksi. 




myös tekeillä ituja(kuivahti), ruisjuuri(unohtu pöydälle) ja herneenversoja(homehtui)


laboratorio, leivästä voi nähdä yhden rusinan jos oikeen siristää silmiä


tiistai 22. maaliskuuta 2016

kauraleipä

tässä on tällanen kliseinen mummolafiilis


Ajatttelin tehä jotain tosi helppoa ja nopeeta, kaurapitko. Twitterhenkinen bloggaus, oon muodissa mukana. Seuraavaksi Periscope ja Snäppi ja Töppi ja Rubbi ja mitä noita nuorisolaisten hömpötyksiö taas on.


kaurapitko
250 g vehnäjauhoja
180 g vettä
60 g kaurahiutaleita
20 g öljyä
20 g hunajaa
5 g suolaa
5 g gluteenia

Vaivaa kaikista aineita kunnon pullataikinahenkinen taikina. Anna levätä puolisen tuntia ja  pötkötä kahdeksi säikeeski joista tulee pitko, tai tee vaikka sämpylät. Paista 225 asteissa uunissa, jos varsikin pitko paistuu epätaisesti niin laske vähän lämpöä.


kaurapullaa ja artisokkaparmesaanitahnaa


ja makkaraa!



sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

pizza mixi?

pizza näyttää ihan itseltään


No siksi. Pala luonnonkaunista Niemenmäkeä, paikkaa jonka olemassa oloa ei tiedä kun sielä asujat ja nekään ei kehtaa kertoa. Paikan läpi menee yksi tie ja sen varrella on parhaat päivänsä jo joskus 80-puolivälissä nähnyt ostari. Jos ostarilla helmiä, Pizza mix ja perulainen ravintola La morena(joku olo on että se on suomen ainoa perulainen ravintola muttei kande uskoo)  Pizza mixistä kuulee sillon tällön kun joku tahtoo listata parhaat pizzaputkat. Ja kun tuo on nykyään naapurissa nii piti mennä ja oli se hyvä, ehkä jopa paras. Ainot miinukset ehkä pizzan himpun hennosta paistosta ja helvetin raivostuttavasta palikasta viereisessä pöydässä joka tiesi kaiken italialaisesta ruuasta ja tahtoi myös jakaa tiedot kaikkien kanssa. Nyt tiedän että italiassa saa kahdellakymmnenellä eurolla aamupalan jossa on kananmunan päällä tryffeliöljyä. Ja tryffelitöljy ja tryffeliöljy. Plussana myös autenttinen (Venäläinen) niukka sisustus, prätkälehtiä ja telkkarissa huusi ampumahiihto.

Missä on paras pizza? Putte? Linko? Joku muu,mikä _____? (niija Villetta, Classic pizza tai Rivoletto on vääriä vastauksia)



lähioluonnon perusvärit, kaikissa harmaan sävyissä



juomahyllyssä oli sen seitsemää sorttia



on sielä kampaamokin jos tuuli käy liikaa tukkaan